Työväenopistot ja aikuisopistot – harrastusta vai koulutusta?

Vapaan sivistystyön keskeinen periaate on pitää yllä yhteiskunnallista sivistystä ja tukea yksilöiden omaehtoista kehittymistä ja oppimista ilman tutkintotavoitteita. Opetustahoja ovat esim. kansanopistot, kansalaisopistot joita ennen kutsuttiin työväenopistoiksi ja erilaiset aikuisoppilaitokset. Myös kesäyliopistot kuuluvat tällaisiin oppilaitoksiin. Osa vapaan sivistystyön opetustahoista on erilaisten säätiöiden ja yhteisöjen ylläpitämiä, mutta esimerkiksi kansalaisopistot ovat poliittisesti ja uskonnollisesti riippumattomia tahoja.

Kansalaisopistojen merkitys Suomen historiassa

67b2d7fbfd54ed6dc4d4c1ff50bbbd3eSuomen ensimmäinen kansalaisopisto perustettiin Tampereelle vuonna 1899. Esikuvana oli Tukholman kansalaisopisto, jossa pääpaino oli tiedon ja valistuksen levittämisessä eikä ammattiin opettamisessa. Teollistumisen myötä 1800-luvun loppupuolella eri kaupungeissa työväestön määrä oli kasvanut nopeasti. Harvalla oli edes kansakoulutaustaa. Sivistyneistön toimesta järjestettiin erilaista valistustoimintaa, jonka tarkoituksena oli auttaa tehtaanväkeä sivistämään itse itseään, jotta he pystyisivät itse vaikuttamaan omiin työolosuhteisiinsa ja asumisoloihin. Yhtenä tarkoituksena oli myös nostattaa kansallishenkeä työväestössä; ilmeisesti työväestön kommunistista vallankumoustakin saatettiin muuten pelätä tältä suureksi paisuneelta kansanosalta. Ensimmäisessä työväenopistossa opetettavia aineita olivat mm. historia, taloustiede ja terveystieto ja laulu. Opistojen tuli olla avoimia kaikille ja ne olivat maksuttomia. Pian tuli ilmeiseksi, että valtiollista tukea tarvittiin opintojen laadun ylläpitämiseksi. 1920-luvulta alkaen valtioapu taattiinkin erillisellä lailla. Opetus tapahtui pääosin ilta-aikaan ja luentomuotoisena. Vähitellen myös erilainen toverielämä alkoi kuulua työväenopistojen toiminnan ympärille.

Sotien jälkeen kansalaisopistot ulottuivat koskemaan koko väestöä, eikä enää vain työväestöä. Opetettavien aineiden määrä kasvoi tulevina vuosikymmeninä.

Kansalaisopistot 2000-luvun Suomessa

Yhteiskunnassa erilaisissa vaiheissa talouden nousu- ja laskukausina kansalaisopistot ovat väliin kärsineet rahavaikeuksista, mutta tarvetta kansalaisopistolle on ollut meidän päiviimme saakka. Käsitys elinikäisestä oppimisesta ja globalisaation haasteet muuttuvassa työelämässä aiheuttavat sen, että tarvitaan joku paikka jossa tavallinen ihminen voi helposti päivittää osaamistaan esimerkiksi eri kielten osaamisessa. Kansalaisopistot tarjoavat tähän mahdollisuuden. Samoin kaikki uudet digitaaliset haasteet, kuten vaikkapa taitto-ohjelman hallitseminen, videoeditointitekniikat yms. Kansalaisopisto tarjoaa opiskelumahdollisuuksia näissä tarpeellisissa aineissa. Ikäihmisten tietokoneopetus on myös erityisala, jolle on suuri tarve mutta vähän koulutuksen antajia. Suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen on tuonut myös ison ryhmän, jolla on kiinnostusta säilyä mukana yhteiskunnassa esimerkiksi uusia taitoja opiskelemalla.

Muuttuvassa maailmassa kansallisella sivistystyöllä on uudet tehtävänsä, joiden jatkuminen tulisi taata riittävällä rahoituksella.